Pysähdyn ja tunnen olevani kuin katujyrän jyräämä, kun herään aamulla. Sängystä nouseminen ei voisi kiinnostaa vähempää. Yöuneni ei ole ollut kovinkaan palauttavaa tai ei ollenkaan kun herään.
Olemme kokoanisuus johon kuuluu keho ja mieli (sekä henkinen ulottuvuus ja sosiaalisuus). Kun hyvää tarkoittava stressitila jatkuu liian pitkään, pääsemättä purkautumaan kehomme ja mielemme alkaa kertomaan siitä. Usein elämämme arjen pyörityksessä ohitamme nämä kehon ja mielen viisaat viestit huomaamattamme. Jotta voisimme huomata, olisi hyvä tiedostaa miten minun kehoni tai mieleni kertoo stressaantumisesta. Minkälaisia fyysisistä oireista kärsin usein tai toistuvasti? Toisinaan fyysiset oireet myös alkavat pahenemaan pikkuhiljaa stressin jatkuessa pidempään. Tuolloin hakeudumme usein myös jo lääkäriin, etsimään syytä oireille. Tämä onkin viisasta, jos jäämme miettimään ja pelkäämään onko tämä jotain vakavaa, se vain lisää stressiämme.
Miten voisinkaan arvostaa ja olla itselleni niin armollinen, että ymmärtäisin pysähtyä kuuntelemaan ja kuulemaan kehoni ja mieleni viisaita viestejä? Meillä kaikilla on erilaisia voimavaroja joilla elämämme aikana olemme selvinneet stressaavista ja kuormittavista tilanteista eteenpäin. Siinä hetkessä ne ovat olleet voimavaroja, mutta osa niistä muuttuu haitalliseksi selviämiskeinoksi, jota jatkamme vaikka kaikkein stressaavin hetki meni jo. Näiden vanhojen opittujen selviämiskeinojen alle jäävät ne kehon ja mielen viisaat viestit, huomaamattomiksi kuiskutteluiksi, jotka sitten onkin arjessa hyvin helppo ohittaa. Otan päänsärkypillerin ja jatkan väsyneenä toimimista, koska en näe muita vaihtoehtoja. Hermostomme alimmat aivonosat ovat ottaneet ohjausvaltaa.
Aivojen kehityshistoriassa voidaan ajatella olevan kolme tärkeää vaihetta. Ensin on kehittynyt matelija-aviot, joiden tarkoitus on pitää meidät hengissä. Täältä tulee taistele, pakene tai lamaannu reagointi. Sitten on kehittynyt nisäkäsaivot, joita voidaan kutsua myös tunneaivoiksi. Äärimmäisessä stressissä nämä alemmat aivojen osat ottavat ohjausvallan, ja viimeisenä kehittyneet ns. ajattelevat aivot eivät pysty ajattelemaan, kun koko pää on täynnä jotain tunnetta. Mieli yrittääkin kertoa monin eri tuntein meille jostain omista tarpeista, jotka ohitamme stressaavissa tilanteissa. Hetkellisesti tämä onkin tärkeää, mutta pitkään jatkuessa stressimme kasvaa, kun emme ole itsellemme armollisia ja nosta myös omia tarpeitamme tärkeiksi ja anna niille aikaa.
Mitä siis voin löytää kun jossain vaiheessa onnistun pysähtymään tai jokin pysäyttää minut?
Yleisiä stressin oireita ovat:
erilaiset jännitykset ja kivut kehossa
nopea sydämen leposyke
erilaiset unihäiriöt
erilaiset suolistot ja vatsaoireet
ahdistavien ajatusten kehät
uupuminen
oman tilan tarpeen lisääntyminen = etääntyminen toisista ihmisistä ja eristäytyminen
ympärilläni on idiootteja ajattelua
toivottomuuden tunteen lisääntyminen.
Kun huomaa mitä omassa kehossa ja mielessä tapahtuu, voi kyseenalaistaa omaa toimintaansa ja helpottaa stressiä, vaikkapa antamalla lupa välillä huomioida itsensä yhtä tärkeänä kuin muutkin ihmiset tai asiat.
Ilmaisen stressin kesytys oppaan voit ladata itsellesi täältä: